Animal attraction

Eilen pääsin näkemään taas yhden lempibändeistäni, nimittäin Reckless Loven! Bändi soitti Kuopion torilla järjestetyssä Kimmo Timosen Stanley Cup -juhlassa, jossa esiintymässä oli myös Teflon Brothers. Juhlan lopussa Kimmo Timonen tuli lavalle pokaalin kanssa. Se oli kyllä aika hienoa, vaikken jääkiekosta hirveästi välitäkään :D Ihmisiä torilla oli jotain 10 000! Oltiin onnekkaasti aika edessä, joten nähtiin kaikki aika hyvin.

On se vaan hieno bändi! Lauloin luonnollisesti kovasti mukana.

Ilta-aurinko taisi porottaa lavallekin aika kuumasti, sillä ennen viimeistä biisiä Olli heitti paitansa veks :D

Siinä se ''pytty'' nyt sitten on. Kaikki ottivat kuvia, joten itse oli tosi hankalaa näin pienenä ihmisenä ottaa sitä kuvaa, joten ulkoistin sen homman veljelle.

Oli kyllä unohtumaton kokemus.

No one's calling you but the sirens do

Pahoittelen hiljaiseloani syvästi ja teen comebackin jutusta, josta on jo aika pitkä aika, mutta anyway :'D
Nimittäin Softenginen keikasta! He esiintyivät vähän aikaa sitten Iisalmessa Rokkiset-tapahtumassa ja pakko sanoa, että en monilla keikoilla ole ollut, mutta tämä oli ehdottomasti paras! Lavakarisma ja esiintymisenergia oli ihan tajunnanräjäyttävää! Siksi harmittikin, että porukkaa oli niin vähän ja sitä pojat kummastelivat itsekin, mutta onneksi yleisö oli sitäkin enemmän menossa mukana!

Pidän todella paljon heidän biiseistään, mutta harmitti, etten ollut kuunnellut muitakin biisejä ennen keikkaa, kuin mitä radiossa on soinut, sillä olisin varmasti niin saanut paljon enemmän irti :( Mutta keikan jälkeen olen kyllä kuunnellut ahkerasti heitä Spotifystä. Narcissus on tällä hetkellä lemppari (sydänsilmäemoji). Tykkään sen sanoista vaan niin paljon. ''Don't confuse the man with the illness'' ja ''come love me, love me openly, somebody should'' kyllä osuvat ja uppoavat tähän tyttöön. Toinen lempparini on The Sirens riipaisevalla sanomallaan, joka omasta mielestäni kertoo joko kevyesti merenkulkijoista tai itsetuhoisuudesta. Mene ja tiedä.

Tykkään tosi paljon miettiä biisien sanoituksia. Useimmat nykybiisit eivät minulle kovin paljon haasteita sillä saralla suo, kun aina vaan on niggaa siellä ja bitchiä täällä. Softenginen biisit ovat ihastuttavan kryptisiä ja kiinnostavia. Ne ovat samalla järkyttävän samaistuttavia ja toisaalta taas niissä ei ole laisinkaan järkeä :D Kiehtovaa.

Lavalla oli aikamoista vipinää ja vilskettä, monet ottamistani kuvista olivat sumeita, koska pojat eivät tahtoneet oikein pysyä paikoillaan! Mutta näinhän sen juuri pitääkin mennä.

Kuten näkyy, menossa oli juuri tuolla kyseisellä hetkellä Yellow House.

Aiai sitä eläytymisen määrää! Pojat kyllä osaavat hommansa ja selvästi rakastavat sitä, mitä tekevät. Sellainen muusikko haluan itsekin olla.